Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailu
"Pienituloinen, työtön, eläkeläinen, velallinen, yksinhuoltaja, opiskelija... ja köyhä?"
Miksi kirjoituskilpailu köyhyydestä? (16.3.2007)
Asiantuntijat, tutkijat ja poliittiset päättäjät puhuvat köyhyydestä usein tilastotietojen ja numeroiden valossa, luokitellen ja ryhmitellen. Jos päätöksenteko pohjautuu tilastotietoihin ja numeroihin, sillä on taipumusta irtautua arkitodellisuudesta.
Tilastotiedot eivät kerro yksittäisten ihmisten kokemuksista eivätkä siitä, minkälaista on elää joka päivä niukan toimeentulon varassa. Esimerkiksi köyhyysrajasta puhutaan euromääräisenä pysähtymättä miettimään, mihin köyhyysrajan alittavat tulot tosielämässä riittävät.
Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun tärkeimpiä tavoitteita oli lisätä ymmärrystä elämästä tilastojen tuolla puolen. Kilpailuun osallistuneiden elämäntarinat avautuvat köyhäksi itsensä tuntevien kertomana, eivät tutkijoiden ja asiantuntijoiden tulkitsemana ja määrittelemänä.
Kilpailun avulla haluttiin tuoda esiin toisenlainen nyky-Suomi. Suomi on tällä hetkellä vauraampi ja menestyvämpi kuin koskaan. Tästä syystä saatetaan ajatella, ettei Suomessa esiinny todellista köyhyyttä ja että suhteellinen köyhyys johtuu ihmisestä itsestään. Taloudellinen menestystarina jättää herkästi varjoonsa tarinan toisesta, köyhtyvästä Suomesta.
Kirjoituskilpailu halusi tarjota kanavan, jonka kautta köyhäksi itsensä tuntevat ihmiset voivat saada äänensä kuuluville ja kertoa oman erilaisen tarinansa nyky-Suomesta.
Kirjoituskilpailun sadosta
Kirjoituskilpailun sato yllätti: 850 ihmistä lähetti köyhyystarinansa. Kilpailuun osallistuneiden suuri määrä paljastaa, että köyhyys polttava, ajankohtainen ja monia koskettava ongelma.
Kirjoituksia saapui eri puolilta Suomea, ja kirjoittajat edustavat monipuolisesti eri väestöryhmiä, kuten lapsiperheitä, yksinhuoltajia, mielenterveyskuntoutujia, pitkäaikaissairaita, pienituloisia työntekijöitä, pienyrittäjiä, velkaantuneita, pitkäaikaistyöttömiä ja eläkeläisiä. 1990-luvun laman varjo on pitkä, sillä laman köyhdyttämiä on edelleen joukossa.
Kirjoitukset muodostavat arvokkaan ja mittavan aineiston suomalaisesta köyhyydestä eikä vastaavaa aineistoa ole kerätty vuoden 1993 jälkeen, jolloin Suomalaisen kirjallisuuden seura järjesti kirjoituskilpailun työttömyydestä.
Tyypillisissä kilpailukirjoituksissa kerrotaan siitä, mitä polkuja köyhyys on tullut elämään ja miten köyhästä arjesta selvitään. Pienituloisen ihmisen elämän voi mullistaa äkillinen itsestäriippumaton muutos kuten oma tai läheisen sairaus tai kuolema, avioero, pätkätyöputki, työttömyys tai jopa opintojen pakollinen mutta palkaton harjoittelujakso. Kirjoituksissa tulee esiin myös köyhyyden ylisukupolvisuus. Lapsuuden taloudellinen niukkuus jatkuu usein myöhemmin elämässä.
Viime aikoina julkisessa keskustelussa on painottunut suhteellinen köyhyys, ja on esitetty, että nykyisin määrittyisivät köyhiksi kaikki, jotka eivät saavuta keskiluokkaista elämäntapaa. Pääosa kirjoituksista kertoo kuitenkin syvemmästä köyhyydestä, kyvyttömyydestä tyydyttää elämän perustarpeita. Vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen saattaa rahaa jäädä vain 70 euroa.
Kirjoituksista piirtyy kuva siitä, mitä päivittäisessä elämässä tarkoittaa, kun minimitukia nosteta, vaikka yleinen hintataso nousee, ja miten vaativaa on selviytyä arjessa, kun ei ole rahaa ruokaan, vaatteisiin tai perushygieniatarvikkeisiin.
Selviytymisstrategiat ja köyhyyden häpeä
Kirjoittajat kuvaavat arjen selviytymisstrategioitaan, joiden avulla he selviytyvät vähävaraisuudesta. Kirpputorit, punaisten hintalappujen metsästys, ilmaisharrastukset, ruokapankit ja huokeat lounaat, palstaviljely ja kierrättäminen toistuvat kirjoituksissa.
Vähävaraisilta vaaditaan usein arjen tarkkaa suunnitelmallisuutta ja huolellisesti harkittuja ostoksia. Kertomuksissa korostuu köyhien oma-aloitteisuus ja aktiivisuus: selviytyäkseen on välttämätöntä olla aktiivinen ja yritteliäs.
Monet kirjoittavat köyhyyteen liittyvästä häpeän tunteesta. Erityisesti naiset kokevat tämän kipeästi, kun ei ole varaa kampaajaan tai edes shampooseen ja deodoranttiin. Häpeää ja nöyryyttävyyttä koetaan myös sosiaalitoimistoissa, kun toimeentulotukea haettaessa asiakkaan tulee esittää elämänsä tiliotteina ja tositteina. Kirjoittajat ovat kohdanneet tylyä, syyllistävää ja ymmärtämätöntä palvelua myös muissa julkisissa palveluissa.
Kirjoituskilpailun sadosta toimitetaan kirjoituskokoelma, jossa julkaistaan noin kymmenesosa saapuneista teksteistä. Palkitut tekstit ovat luettavissa kilpailun verkkosivuilta. Sivuilla on lisäksi julkaistu kilpailuun osallistuneita köyhyysaiheisia runoja.
Tiede, taide ja köyhä kansa ry
Anna-Maria Isola, p. (046) 810 3877, anna-maria.isola[at]helsinki.fi
Meri Larivaara, p. (044) 534 0152, meri.larivaara[at]fimnet.fi
Juha Mikkonen, p. (050) 527 4780, juha.mikkonen[at]helsinki.fi