Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailu

Toimenpide-ehdotukset kommenttikierrokselle. Päivitetty viimeksi 10.6.2009.

Muutokset, kommentit ja kysymykset toimenpide-ehdotuksiin toivotaan viimeistään 15.6.2009 sähköpostilla jouko.karjalainen[at]thl.fi.

Viimeistelykokous on tiistaina 16.6.2009 klo 14.

1. Köyhän ääni kuuluvaksi julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa

• Köyhyyttä kokevien tilannetta on tutkittava monipuolisesti eri elämäntilanteissa: erityisesti on saatava tietoa yhden elättäjän talouksista, epätyypillisissä työsuhteissa olevista sekä pitkään köyhänä olleiden tilanteesta, koska näiden ryhmien tilanne on vaikeutunut.

• Asianosaiset ja asiantuntijat on otettava entistä varhaisemmassa vaiheessa kuultaviksi, jotta päättäjät voivat perustaa päätöksensä oikeaan tietoon.

• Perustetaan Kuka kuuntelee köyhää? -tilaisuuksien jatkoksi keskustelupalsta. Ennen tilaisuutta tilaisuuksien alustajat laittavat alustuksensa verkkoon, jonne voidaan tilaisuuden jälkeen palata keskustelemaan. Keskustelupalsta voi kehittyä riippumattomaksi Kuka kuuntelee köyhää -verkkolehdeksi, jossa keskustellaan köyhien ihmisten kokemuksista sekä ajankohtaisista poliittisista asioista.

Sosiaalipoliittisia muutoksia ei voida tehdä järkevästi, ellei päättäjillä ole tietoa köyhyyttä kokevien tilanteesta. Tätä tietoa päättäjät saavat kuuntelemalla asianosaisia ja asiantuntijoita jo päätöksenteon alkumetreillä.

Kansalaisilla on oikeus köyhyyttä kokevien kokemusten kuulemiseen, tutkimustietoon ja avoimeen keskusteluun, jotta he voivat perustaa mielipiteensä nykyisestä sosiaalipolitiikasta oikeaan tietoon eikä pelkästään mielikuviin.

Vaikeissa tilanteissa elävillä ihmisillä ei ole riittävästi mahdollisuuksia tuoda kokemuksiansa julkiseen keskusteluun. Kansalaisen tyytyväisyys nousee, kun hänellä on tunne omasta vaikuttavuudestaan tai merkityksellisyydestään. Keskustelupalsta ja mahdollinen verkkolehti auttavat saamaan köyhän ääneen kuuluvaksi. Lisäksi ne toimivat tietolähteinä ja -pankkeina medialle. Verkkolehdellä on toimittaja, mutta asianosaiset tuottavat itse materiaalin.

2. Perusturvan parantamista ei saa siirtää taas kerran

• SATA-komitean ehdottama takuueläke on askel eteenpäin. Myös muuta vähimmäisturvaa on kehitettävä samaan suuntaan esimerkiksi tulotakuujärjestelmällä.

• Toimeentulotuen Kela-siirto voidaan toteuttaa vain jos siihen liittyvät monet ongelmat kuten Kelan maksatuksen joustamattomuus sekä sosiaalityön jatkuvuus voidaan ratkaista. Tällä hetkellä sellaista varmuutta ei ole.

• On saatava riittävä perustulo, joka vapauttaa voimavaroja ja edistää yksilön edellytyksiä kohentaa elintasoaan palkkatyöllä tai toimia yleishyödyllisten asioiden edistämiseksi.

• Verottoman tulon alarajaa on nostettava.

• Pitkäaikaistyöttömien tilanteen parantamiseksi on laadittava henkilökohtaisesti räätälöityjä ohjelmia, jotka eivät perustu ainoastaan rangaistuksiin, vaan sisältävät myös houkuttimia. Suunnittelutyöhön on otettava mukaan asianomaiset aidosti tasaveroisina yhteistyökumppaneina.

• Perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi tulee luoda seurantajärjestelmä.

• Lapsilisiä ei tulisi huomioida toimeentulotukilaskelmissa tuloina. Lapsilisien maksamista pitäisi jatkaa täysi-ikäistymiseen saakka.

Kysymystä perustulosta on tarkasteltava työn, tuottavuuden, rikkauden ja köyhyyden näkökulmasta. Palkkatyö ei ole riittävä ja ainoa ratkaisuvaihtoehto sirpaloituvien työurien ja työmarkkinoiden maailmassa. Kuinka kauan meillä on ylipäänsä varaa ylläpitää yhteiskuntaa, jossa työelämästä syrjäytyminen syrjäyttää muillakin elämänalueilla?

3. Velkatilanteisiin tulee saada kohtuullisia ratkaisuja

• Talous- ja velkaneuvonnan määrärahoja tulee lisätä suhteessa yhteiskunnan velanantajille antamaan tukeen (esim. ulosottotoimi).

• Resursseja tulee ohjata kolmannelle sektorille, joka antaa vertaistukea ja tukee ihmisiä hakemaan apua. Tarvitaan kuuntelijoita sekä matalan kynnyksen paikkoja riittävän aikaiselle talousneuvonnalle.

• Pitää selvittää, voiko yliaikakoron perimiselle asettaa määräaikaa.

• Velkajärjestelylakia tulee kehittää kohtuullisemmaksi ja selkeämmäksi: Velkajärjestelyn päättyminen on tehtävä selkeäksi, velkajärjestelyn kesto tulee olla nykyistä lyhyempi (kolme vuotta) ja lisäsuoritusvelvollisuus tulee poistaa.

• Vanhan akordilain saattamista takaisin voimaan tulee selvittää.

• Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta tulee selvittää.

• Vapaaehtoista sopimista ja muita velkajärjestelyä kevyempien keinojen käyttöä tulee lisätä.

• Maksuhäiriörekisteristä tulee päästä pois heti kun velat on maksettu.

• Rahoituslaitosten valvontaa tulee lisätä. On valvottava mm. sitä, miten realisoitu vakuus tilitetään velanmaksuun.

• On syytä muistaa, että nykyinenkin lainsäädäntö sallii kestäviä ratkaisuja, jos lakia noudatetaan ja jos löytyy tahtoa.

• Asuntoluotoissa velan vakuutena olevan asunnon vakuusarvon tulee riittää velanmaksuksi silloin, kun asunnon arvo on alentunut ilman velallisen omaa syytä.

• Pikaluottojen myöntämistä tulee säännellä nykyistä vahvemmin ja niistä aiheutuvien ongelmien ratkaisuissa tulee suosia nopeita keinoja.

4. Syrjäytymisestä osallisuuteen – vammaisten köyhyys

• Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen takia napanuora toimeentulotukeen ei monen vammaisen ihmisen kohdalla katkea. Jos asiakasmaksujen maksukatot yhdistetään yhdeksi, on varottava, ettei synny uutta maksuloukkoa ja tosiasiallisesti itse maksettavat kulut nousevat (esim. korkeat matkakulut).

• Onko järkevä periä köyhimmiltä ollenkaan asiakasmaksua? Asiakasmaksulaissa olevaa pykälää maksun huojentamisesta tai perimättä jättämistä tulee vahvistaa. Vammaisetuuksia ei saa samalla madaltaa, koska siten ollaan entisessä suossa.

• Osallistumisen oikeus (participation) tulee taata: Vammaisen, vaikka hän olisi eläkkeellä, osallistuminen työelämään lisää verokertymää.

• 588,66 euron ansiorajaa nostettava täyttä kansaneläkettä saavien kohdalla esim. 100 € /kk (ollut voimassa vuodesta 2003) ja se on sidottava elinkustannusindeksiin ja lisäksi tulee olla oikeus ansaita tietty summa vuosi-, eikä kuukausitasolla.

• Täyttä kansaneläkettä saavat vammaiset ihmiset tulee siis huomioida omana ryhmänään eläkkeen ja palkan yhteensovittamislakeja uudistettaessa.

• On ymmärrettävä vammaisuuden tuomat erityiskulut ja erityispiirteet osana elämää ja niihin tarpeen mukaiset tuet. Tämän ja muiden asioiden käsittelyyn on jo suunnitteluvaiheessa otettava vammaisjärjestöt asiantuntijaorganisaatioina entistä enemmän mukaan.

• Ilman positiivista erityiskohtelua vammaiset joutuvat sekä suoraan, että välillisesti syrjityiksi.

• Tarvitaan todellisia tekoja vammaisten työnsaannin parantamiseksi.

Mikäli vammainen henkilö ei vaikean vammansa vuoksi milloinkaan työllisty, joutuu hän elämään koko elämänsä perustulon, lähinnä täyden kansaneläkkeen varassa (584,13 €/kk). Mahdollisuus itsenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen ja perheen perustamiseen kapenee helposti tässä tilanteessa jyrkästi.

20-vuotiaana eläkkeelle jäävällä henkilöllä syntyy eräänlainen kumuloitumisefekti, köyhyys, vammaisuus, osattomuus ja syrjäytyminen yhdistyvät saman henkilön kohdalla yhä uudelleen.

Kaikkein köyhimmät eivät aina voi käyttää edes ns. ilmaispalveluja. Erityisongelmana vammaisilla ja pitkäaikaissairailla ovat lääke- ja muut kulut, joilla voi taata vasta välittömän hengissä pysymisen.

5. Yksineläviä ei saa sivuuttaa

• Yleiseen asumistukeen oikeuttavat neliönormit tulee nostaa työikäisillä ainakin 10 m2:llä. Näin tulee mahdolliseksi asuminen kaksioissa, joissa on joillakin alueilla lähes sama hinta kuin yksiöissä. Kriisitilanteissa ahtaat neliörajat eivät aiheuttaisi niin paljon omakustannusosuutta tai aiheuttaisi kallista muuttoa ja takuuvuokravelkaa. Asuminen ja sen kustannukset ovat yksin asuvien kohdalla erittäin tärkeä asia.

• Ehkäisevän toimeentulotuen käyttö on saatava laajemmaksi ja koskemaan myös yhtä hyvin yksineläviä. Vaihtoehtona on uusi bonuskuukausijärjestelmä (saisi vähän enemmän rahaa), jolloin pitkään toimeentulotuella tai peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella ollut ihminen voisi esim. suunnitella ostavansa vaatteita tai matkustaa katsomaa vanhempiaan, jotka asuvat toisella puolella Suomea.

• Verokohtelu tulee saada oikeudenmukaiseksi. Esim. työasuntovähennyksen tulee kohdentua kaikille ja nyt suunniteltu mediamaksu, joka suosii kahden aikuisen talouksia, tulee muuttaa henkilökohtaiseksi veroksi.

• Perhe-eläkejärjestelmä tulee poistaa eläkeläisiltä ja rakentaa oikeudenmukaisempi järjestelmä yksin asuvan eläkeläisen lisästä.

• Perustetaan yksinelävien neuvola.

6. Työvoimapalvelut yhdeltä luukulta, kaikille

• Työvoimapolitiikkaa tulee muuttaa aktivoinnista tukevan työotteen suuntaan. Toisiko Sosiaalisen muutostyön malli tai laajempi työpajatoiminta jotain uutta?

• Osa-aikatyö kannattavammaksi.

• Lainsäädäntöä on muutettava niin, että kaikki, mukaan lukien kaikkein vaikeimmin työllistyvät, saavat palvelunsa TE-keskuksista. Vaikeimmin työllistettäviä ei saa vain siirtää seuraavaan virastoon paperihakemusasiakkaaksi, vaan on huolehdittava erityisesti heistä.

• Soviteltua tukea tulee saada vähemmällä byrokratialla.

• Asianosaiset, kuten työttömien järjestöt ja vammaisjärjestöt, on saatava mukaan lakien, asetusten ja määräysten muutosprosesseihin jo suunnitteluvaiheessa. Mukaan valmisteluun tulisi saada myös sosiaalivirastot ja Kela – ei sanelupolitiikkaa.

• Positiivien suosiminen on saatava mahdolliseksi ja esillä pidettäväksi.

• Selkokieliset lomakkeet, ohjeet ja asiakirjat on otettava käyttöön.

• Konkurssin tehneille parempi mahdollisuus päästä tukien piiriin ja uuteen alkuun elämässä.

• Kiinnitetään enemmän huomioita tuelta töihin siirtyviin, että tuki ei tipu heti pois, jos työllistyy.

• Aktiivisen sosiaalipolitiikan aktivoinnin kohteena näyttää viime kädessä aina olevan yksityinen ihminen. Se näkyy niin sosiaalityössä kuin työvoimapalveluissa. Suurempi tarve olisi kuitenkin aktivoida työmarkkinoita ja palvelujärjestelmää. Aitoa muutostahtoa kehiin!

7. Terveyspalvelut eivät saa tuottaa eriarvoisuutta

• Julkisen sektorin perusterveydenhuollon asiakasmaksuista tulee luopua, jotta työterveyspalveluiden ulkopuolelle jäävä väestö saisi tasa-arvoisen aseman työterveyspalveluiden piirissä olevan väestön kanssa maksuttomien perusterveydenhuollon palveluiden osalta.

• Työterveyspalveluiden ulkopuolella olevalle väestölle tulee taata yhtäläinen pääsy terveystarkastuksiin ja ennalta ehkäisevien terveyspalvelujen piiriin, kuin työterveydenhuollon palvelujen piirissä olevalla väestöllä on.

• Palvelusetelin käyttöalaa laajennettaessa on huolehdittava siitä, ettei potilaan omavastuuosuus estä palvelujen tarpeenmukaista käyttöä.

• Kun julkisen sektorin terveyspalveluja monimuotoistetaan ja potilaan valinnanvapautta kasvatetaan, on samalla kehitettävä tukimuotoja haavoittuvassa asemassa oleville palvelujen tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden ja vapaiden valintojen turvaamiseksi.

• Kehitettäessä julkisia terveyspalveluja asiakastyytyväisyyden pohjalta on etsittävä keinoja tavoittaa myös haavoittuvien ja kansalaiskeskustelussa hiljaisten ryhmien tarpeet.

Vähävaraiset sairastavat keskimäärin enemmän ja tarvitsevat terveydenhuollon palveluita kipeämmin kuin paremmin toimeentuleva väestö. Tosiasiassa he käyttävät palveluita vähemmän, ja heidän käyttämänsä palvelut ovat vaikeammin tavoitettavissa kuin esimerkiksi työssäkäyvien saatavilla olevat työterveyspalvelut tai paremmin toimeentulevien ulottuvilla olevat yksityissektorin palvelut. Sekä työterveyspalveluita että yksityissektorin terveydenhuoltopalveluita tuetaan julkisin varoin.

Yllä esitettyjen toimenpide-ehdotusten lisäksi olisikin tärkeää uudistaa terveydenhuollon julkinen rahoitusjärjestelmä siten, että se tarjoaa nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää oikeudenmukaista ja tasa-arvoista palveluiden tarjontaa.

8. Terveyseroja on kavennettava

• Kuntien tulee ottaa vastuuta kansanterveystyön ja terveyden edistämisen toteuttamisesta paikallistasolla. Kuntien tulee määrätä terveyden edistämisen vastuuhenkilöt sekä suunnitella ehkäisevän työn toimintaa kokonaisuutena. Toiminnalle tulee taata riittävät resurssit. Terveyden edistämistoimien konkreettisen toteutumista ja vaikuttavuutta tulee arvioida etenkin terveyserojen kaventamisen näkökulmasta.

• Julkisin varoin (kunnat, ministeriöt ja RAY) tuettua terveyden edistämistyötä tulee kohdentaa erityisesti alempiin sosioekonomisiin ryhmiin, joiden terveydentila on muuta väestöä heikompi ja elämäntavat epäterveempiä.

Korkeamman sosioekonomisen aseman mukanaan tuoma aineellinen, kulttuurillinen ja sosiaalinen pääoma antaa voimavaroja epäterveellisten elintapojen vastustamiseen. Yksilöille on vastuu itsestään, mutta olennaisempaa on se, missä määrin yksilöillä on vastuu alhaisista taloudellisista ja sosiaalisista resursseistaan.

Terveyserojen kaventamistyössä yksilöiden tukemisen lisäksi huomio tulee kiinnittää kaikkiin niihin rakenteellisiin ja kulttuurillisiin tekijöihin, jotka vähentävät väestöryhmien eriarvoisuutta ja mahdollistavat terveellisten elämäntapavalintojen tekemisen. Terveyden sosiaaliset määrittäjät tulee pitää väestön terveyserojen kaventamisen keskeisenä lähtökohtana.

9.Kaveria ei jätetä

• Pohjoismainen hyvinvointivaltio tulee säilyttää, se on paras tuki myös arkipäivän yhteisöille. Sen voima on "tuntemattomien huolenpito tuntemattomista".

• Yhteisvastuuta tarvitaan aina, ei vain kriisiaikoina.

• Hyvinvointivaltion yhteisöllisiä rakenteita, kuten ilmaista koulutusta ja kaikkien lasten oikeutta laadukkaaseen ja sosiaalisia taitoja vahvistavaan päivähoitoon, ei voi eikä pidä yrittääkään korvata "yhteisöllisyydellä".

• Arkipäivän rasistisiin ilmiöihin voi yksittäinen ihminenkin puuttua, se on osa kaikille mahdollisen yhteiskunnan rakentamista.

• Naapurisuvaitsevaisuus arvoonsa, viranomaisten ja kansalaisten on puututtava välittömästi "ei minun takapihalleni"- ilmiöön.

• Yhteiskunnan ei pidä tukea lyhytnäköiseen ahneuteen perustuvaa kvartaalitaloutta, ja sitä voi vastustaa myös omilla kestävyyteen perustuvilla kulutusvalinnoilla. Ihmisen mittainen "kvartaali" ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata!

Muutokset, kommentit ja kysymykset toimenpide-ehdotuksiin toivotaan viimeistään 15.6.2009 sähköpostilla jouko.karjalainen[at]thl.fi. Viimeistelykokous on tiistaina 16.6.2009 klo 14.

Tiede, taide ja köyhä kansa ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (aiemmin Stakes), Elämäntapaliitto ry, KDY, Camera OBS, Helsingin sosiaaliviraston Eteläinen sosiaaliasema, Helsingin Sosiaaliviraston Työhönohjaus ja Suoja-Pirtti ry.



		Toimenpide-ehdotukset kommenttikierrokselle. Päivitetty viimeksi 10.6.2009. Muutokset, kommentit ja kysymykset toimenpide-ehdotuksiin toivotaan viimeistään 15.6.2009 sähköpostilla jouko.karjalainen[at]thl.fi. Viimeistelykokous on tiistaina 16.6.2009 klo 14. 1. Köyhän ääni kuuluvaksi julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa • Köyhyyttä kokevien tilannetta on tutkittava monipuolisesti eri elämäntilanteissa: erityisesti on saatava tietoa yhden elättäjän talouksista, epätyypillisissä työsuhteissa olevista sekä pitkään köyhänä olleiden tilanteesta, koska näiden ryhmien tilanne on vaikeutunut. • Asianosaiset ja asiantuntijat on otettava entistä varhaisemmassa vaiheessa kuultaviksi, jotta päättäjät voivat perustaa päätöksensä oikeaan tietoon. • Perustetaan Kuka kuuntelee köyhää? -tilaisuuksien jatkoksi keskustelupalsta. Ennen tilaisuutta tilaisuuksien alustajat laittavat alustuksensa verkkoon, jonne voidaan tilaisuuden jälkeen palata keskustelemaan. Keskustelupalsta voi kehittyä riippumattomaksi Kuka kuuntelee köyhää -verkkolehdeksi, jossa keskustellaan köyhien ihmisten kokemuksista sekä ajankohtaisista poliittisista asioista. Sosiaalipoliittisia muutoksia ei voida tehdä järkevästi, ellei päättäjillä ole tietoa köyhyyttä kokevien tilanteesta. Tätä tietoa päättäjät saavat kuuntelemalla asianosaisia ja asiantuntijoita jo päätöksenteon alkumetreillä. Kansalaisilla on oikeus köyhyyttä kokevien kokemusten kuulemiseen, tutkimustietoon ja avoimeen keskusteluun, jotta he voivat perustaa mielipiteensä nykyisestä sosiaalipolitiikasta oikeaan tietoon eikä pelkästään mielikuviin. Vaikeissa tilanteissa elävillä ihmisillä ei ole riittävästi mahdollisuuksia tuoda kokemuksiansa julkiseen keskusteluun. Kansalaisen tyytyväisyys nousee, kun hänellä on tunne omasta vaikuttavuudestaan tai merkityksellisyydestään. Keskustelupalsta ja mahdollinen verkkolehti auttavat saamaan köyhän ääneen kuuluvaksi. Lisäksi ne toimivat tietolähteinä ja -pankkeina medialle. Verkkolehdellä on toimittaja, mutta asianosaiset tuottavat itse materiaalin. 2. Perusturvan parantamista ei saa siirtää taas kerran • SATA-komitean ehdottama takuueläke on askel eteenpäin. Myös muuta vähimmäisturvaa on kehitettävä samaan suuntaan esimerkiksi tulotakuujärjestelmällä. • Toimeentulotuen Kela-siirto voidaan toteuttaa vain jos siihen liittyvät monet ongelmat kuten Kelan maksatuksen joustamattomuus sekä sosiaalityön jatkuvuus voidaan ratkaista. Tällä hetkellä sellaista varmuutta ei ole. • On saatava riittävä perustulo, joka vapauttaa voimavaroja ja edistää yksilön edellytyksiä kohentaa elintasoaan palkkatyöllä tai toimia yleishyödyllisten asioiden edistämiseksi. • Verottoman tulon alarajaa on nostettava. • Pitkäaikaistyöttömien tilanteen parantamiseksi on laadittava henkilökohtaisesti räätälöityjä ohjelmia, jotka eivät perustu ainoastaan rangaistuksiin, vaan sisältävät myös houkuttimia. Suunnittelutyöhön on otettava mukaan asianomaiset aidosti tasaveroisina yhteistyökumppaneina. • Perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi tulee luoda seurantajärjestelmä. • Lapsilisiä ei tulisi huomioida toimeentulotukilaskelmissa tuloina. Lapsilisien maksamista pitäisi jatkaa täysi-ikäistymiseen saakka. Kysymystä perustulosta on tarkasteltava työn, tuottavuuden, rikkauden ja köyhyyden näkökulmasta. Palkkatyö ei ole riittävä ja ainoa ratkaisuvaihtoehto sirpaloituvien työurien ja työmarkkinoiden maailmassa. Kuinka kauan meillä on ylipäänsä varaa ylläpitää yhteiskuntaa, jossa työelämästä syrjäytyminen syrjäyttää muillakin elämänalueilla? 3. Velkatilanteisiin tulee saada kohtuullisia ratkaisuja • Talous- ja velkaneuvonnan määrärahoja tulee lisätä suhteessa yhteiskunnan velanantajille antamaan tukeen (esim. ulosottotoimi). • Resursseja tulee ohjata kolmannelle sektorille, joka antaa vertaistukea ja tukee ihmisiä hakemaan apua. Tarvitaan kuuntelijoita sekä matalan kynnyksen paikkoja riittävän aikaiselle talousneuvonnalle. • Pitää selvittää, voiko yliaikakoron perimiselle asettaa määräaikaa. • Velkajärjestelylakia tulee kehittää kohtuullisemmaksi ja selkeämmäksi: Velkajärjestelyn päättyminen on tehtävä selkeäksi, velkajärjestelyn kesto tulee olla nykyistä lyhyempi (kolme vuotta) ja lisäsuoritusvelvollisuus tulee poistaa. • Vanhan akordilain saattamista takaisin voimaan tulee selvittää. • Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta tulee selvittää. • Vapaaehtoista sopimista ja muita velkajärjestelyä kevyempien keinojen käyttöä tulee lisätä. • Maksuhäiriörekisteristä tulee päästä pois heti kun velat on maksettu. • Rahoituslaitosten valvontaa tulee lisätä. On valvottava mm. sitä, miten realisoitu vakuus tilitetään velanmaksuun. • On syytä muistaa, että nykyinenkin lainsäädäntö sallii kestäviä ratkaisuja, jos lakia noudatetaan ja jos löytyy tahtoa. • Asuntoluotoissa velan vakuutena olevan asunnon vakuusarvon tulee riittää velanmaksuksi silloin, kun asunnon arvo on alentunut ilman velallisen omaa syytä. • Pikaluottojen myöntämistä tulee säännellä nykyistä vahvemmin ja niistä aiheutuvien ongelmien ratkaisuissa tulee suosia nopeita keinoja. 4. Syrjäytymisestä osallisuuteen – vammaisten köyhyys • Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen takia napanuora toimeentulotukeen ei monen vammaisen ihmisen kohdalla katkea. Jos asiakasmaksujen maksukatot yhdistetään yhdeksi, on varottava, ettei synny uutta maksuloukkoa ja tosiasiallisesti itse maksettavat kulut nousevat (esim. korkeat matkakulut). • Onko järkevä periä köyhimmiltä ollenkaan asiakasmaksua? Asiakasmaksulaissa olevaa pykälää maksun huojentamisesta tai perimättä jättämistä tulee vahvistaa. Vammaisetuuksia ei saa samalla madaltaa, koska siten ollaan entisessä suossa. • Osallistumisen oikeus (participation) tulee taata: Vammaisen, vaikka hän olisi eläkkeellä, osallistuminen työelämään lisää verokertymää. • 588,66 euron ansiorajaa nostettava täyttä kansaneläkettä saavien kohdalla esim. 100 € /kk (ollut voimassa vuodesta 2003) ja se on sidottava elinkustannusindeksiin ja lisäksi tulee olla oikeus ansaita tietty summa vuosi-, eikä kuukausitasolla. • Täyttä kansaneläkettä saavat vammaiset ihmiset tulee siis huomioida omana ryhmänään eläkkeen ja palkan yhteensovittamislakeja uudistettaessa. • On ymmärrettävä vammaisuuden tuomat erityiskulut ja erityispiirteet osana elämää ja niihin tarpeen mukaiset tuet. Tämän ja muiden asioiden käsittelyyn on jo suunnitteluvaiheessa otettava vammaisjärjestöt asiantuntijaorganisaatioina entistä enemmän mukaan. • Ilman positiivista erityiskohtelua vammaiset joutuvat sekä suoraan, että välillisesti syrjityiksi. • Tarvitaan todellisia tekoja vammaisten työnsaannin parantamiseksi. Mikäli vammainen henkilö ei vaikean vammansa vuoksi milloinkaan työllisty, joutuu hän elämään koko elämänsä perustulon, lähinnä täyden kansaneläkkeen varassa (584,13 €/kk). Mahdollisuus itsenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen ja perheen perustamiseen kapenee helposti tässä tilanteessa jyrkästi. 20-vuotiaana eläkkeelle jäävällä henkilöllä syntyy eräänlainen kumuloitumisefekti, köyhyys, vammaisuus, osattomuus ja syrjäytyminen yhdistyvät saman henkilön kohdalla yhä uudelleen. Kaikkein köyhimmät eivät aina voi käyttää edes ns. ilmaispalveluja. Erityisongelmana vammaisilla ja pitkäaikaissairailla ovat lääke- ja muut kulut, joilla voi taata vasta välittömän hengissä pysymisen. 5. Yksineläviä ei saa sivuuttaa • Yleiseen asumistukeen oikeuttavat neliönormit tulee nostaa työikäisillä ainakin 10 m2:llä. Näin tulee mahdolliseksi asuminen kaksioissa, joissa on joillakin alueilla lähes sama hinta kuin yksiöissä. Kriisitilanteissa ahtaat neliörajat eivät aiheuttaisi niin paljon omakustannusosuutta tai aiheuttaisi kallista muuttoa ja takuuvuokravelkaa. Asuminen ja sen kustannukset ovat yksin asuvien kohdalla erittäin tärkeä asia. • Ehkäisevän toimeentulotuen käyttö on saatava laajemmaksi ja koskemaan myös yhtä hyvin yksineläviä. Vaihtoehtona on uusi bonuskuukausijärjestelmä (saisi vähän enemmän rahaa), jolloin pitkään toimeentulotuella tai peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella ollut ihminen voisi esim. suunnitella ostavansa vaatteita tai matkustaa katsomaa vanhempiaan, jotka asuvat toisella puolella Suomea. • Verokohtelu tulee saada oikeudenmukaiseksi. Esim. työasuntovähennyksen tulee kohdentua kaikille ja nyt suunniteltu mediamaksu, joka suosii kahden aikuisen talouksia, tulee muuttaa henkilökohtaiseksi veroksi. • Perhe-eläkejärjestelmä tulee poistaa eläkeläisiltä ja rakentaa oikeudenmukaisempi järjestelmä yksin asuvan eläkeläisen lisästä. • Perustetaan yksinelävien neuvola. 6. Työvoimapalvelut yhdeltä luukulta, kaikille • Työvoimapolitiikkaa tulee muuttaa aktivoinnista tukevan työotteen suuntaan. Toisiko Sosiaalisen muutostyön malli tai laajempi työpajatoiminta jotain uutta? • Osa-aikatyö kannattavammaksi. • Lainsäädäntöä on muutettava niin, että kaikki, mukaan lukien kaikkein vaikeimmin työllistyvät, saavat palvelunsa TE-keskuksista. Vaikeimmin työllistettäviä ei saa vain siirtää seuraavaan virastoon paperihakemusasiakkaaksi, vaan on huolehdittava erityisesti heistä. • Soviteltua tukea tulee saada vähemmällä byrokratialla. • Asianosaiset, kuten työttömien järjestöt ja vammaisjärjestöt, on saatava mukaan lakien, asetusten ja määräysten muutosprosesseihin jo suunnitteluvaiheessa. Mukaan valmisteluun tulisi saada myös sosiaalivirastot ja Kela – ei sanelupolitiikkaa. • Positiivien suosiminen on saatava mahdolliseksi ja esillä pidettäväksi. • Selkokieliset lomakkeet, ohjeet ja asiakirjat on otettava käyttöön. • Konkurssin tehneille parempi mahdollisuus päästä tukien piiriin ja uuteen alkuun elämässä. • Kiinnitetään enemmän huomioita tuelta töihin siirtyviin, että tuki ei tipu heti pois, jos työllistyy. • Aktiivisen sosiaalipolitiikan aktivoinnin kohteena näyttää viime kädessä aina olevan yksityinen ihminen. Se näkyy niin sosiaalityössä kuin työvoimapalveluissa. Suurempi tarve olisi kuitenkin aktivoida työmarkkinoita ja palvelujärjestelmää. Aitoa muutostahtoa kehiin! 7. Terveyspalvelut eivät saa tuottaa eriarvoisuutta • Julkisen sektorin perusterveydenhuollon asiakasmaksuista tulee luopua, jotta työterveyspalveluiden ulkopuolelle jäävä väestö saisi tasa-arvoisen aseman työterveyspalveluiden piirissä olevan väestön kanssa maksuttomien perusterveydenhuollon palveluiden osalta. • Työterveyspalveluiden ulkopuolella olevalle väestölle tulee taata yhtäläinen pääsy terveystarkastuksiin ja ennalta ehkäisevien terveyspalvelujen piiriin, kuin työterveydenhuollon palvelujen piirissä olevalla väestöllä on. • Palvelusetelin käyttöalaa laajennettaessa on huolehdittava siitä, ettei potilaan omavastuuosuus estä palvelujen tarpeenmukaista käyttöä. • Kun julkisen sektorin terveyspalveluja monimuotoistetaan ja potilaan valinnanvapautta kasvatetaan, on samalla kehitettävä tukimuotoja haavoittuvassa asemassa oleville palvelujen tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden ja vapaiden valintojen turvaamiseksi. • Kehitettäessä julkisia terveyspalveluja asiakastyytyväisyyden pohjalta on etsittävä keinoja tavoittaa myös haavoittuvien ja kansalaiskeskustelussa hiljaisten ryhmien tarpeet. Vähävaraiset sairastavat keskimäärin enemmän ja tarvitsevat terveydenhuollon palveluita kipeämmin kuin paremmin toimeentuleva väestö. Tosiasiassa he käyttävät palveluita vähemmän, ja heidän käyttämänsä palvelut ovat vaikeammin tavoitettavissa kuin esimerkiksi työssäkäyvien saatavilla olevat työterveyspalvelut tai paremmin toimeentulevien ulottuvilla olevat yksityissektorin palvelut. Sekä työterveyspalveluita että yksityissektorin terveydenhuoltopalveluita tuetaan julkisin varoin. Yllä esitettyjen toimenpide-ehdotusten lisäksi olisikin tärkeää uudistaa terveydenhuollon julkinen rahoitusjärjestelmä siten, että se tarjoaa nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää oikeudenmukaista ja tasa-arvoista palveluiden tarjontaa. 8. Terveyseroja on kavennettava • Kuntien tulee ottaa vastuuta kansanterveystyön ja terveyden edistämisen toteuttamisesta paikallistasolla. Kuntien tulee määrätä terveyden edistämisen vastuuhenkilöt sekä suunnitella ehkäisevän työn toimintaa kokonaisuutena. Toiminnalle tulee taata riittävät resurssit. Terveyden edistämistoimien konkreettisen toteutumista ja vaikuttavuutta tulee arvioida etenkin terveyserojen kaventamisen näkökulmasta. • Julkisin varoin (kunnat, ministeriöt ja RAY) tuettua terveyden edistämistyötä tulee kohdentaa erityisesti alempiin sosioekonomisiin ryhmiin, joiden terveydentila on muuta väestöä heikompi ja elämäntavat epäterveempiä. Korkeamman sosioekonomisen aseman mukanaan tuoma aineellinen, kulttuurillinen ja sosiaalinen pääoma antaa voimavaroja epäterveellisten elintapojen vastustamiseen. Yksilöille on vastuu itsestään, mutta olennaisempaa on se, missä määrin yksilöillä on vastuu alhaisista taloudellisista ja sosiaalisista resursseistaan. Terveyserojen kaventamistyössä yksilöiden tukemisen lisäksi huomio tulee kiinnittää kaikkiin niihin rakenteellisiin ja kulttuurillisiin tekijöihin, jotka vähentävät väestöryhmien eriarvoisuutta ja mahdollistavat terveellisten elämäntapavalintojen tekemisen. Terveyden sosiaaliset määrittäjät tulee pitää väestön terveyserojen kaventamisen keskeisenä lähtökohtana. 9.Kaveria ei jätetä • Pohjoismainen hyvinvointivaltio tulee säilyttää, se on paras tuki myös arkipäivän yhteisöille. Sen voima on "tuntemattomien huolenpito tuntemattomista". • Yhteisvastuuta tarvitaan aina, ei vain kriisiaikoina. • Hyvinvointivaltion yhteisöllisiä rakenteita, kuten ilmaista koulutusta ja kaikkien lasten oikeutta laadukkaaseen ja sosiaalisia taitoja vahvistavaan päivähoitoon, ei voi eikä pidä yrittääkään korvata "yhteisöllisyydellä". • Arkipäivän rasistisiin ilmiöihin voi yksittäinen ihminenkin puuttua, se on osa kaikille mahdollisen yhteiskunnan rakentamista. • Naapurisuvaitsevaisuus arvoonsa, viranomaisten ja kansalaisten on puututtava välittömästi "ei minun takapihalleni"- ilmiöön. • Yhteiskunnan ei pidä tukea lyhytnäköiseen ahneuteen perustuvaa kvartaalitaloutta, ja sitä voi vastustaa myös omilla kestävyyteen perustuvilla kulutusvalinnoilla. Ihmisen mittainen "kvartaali" ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata! Muutokset, kommentit ja kysymykset toimenpide-ehdotuksiin toivotaan viimeistään 15.6.2009 sähköpostilla jouko.karjalainen[at]thl.fi. Viimeistelykokous on tiistaina 16.6.2009 klo 14. Tiede, taide ja köyhä kansa ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (aiemmin Stakes), Elämäntapaliitto ry, KDY, Camera OBS, Helsingin sosiaaliviraston Eteläinen sosiaaliasema, Helsingin Sosiaaliviraston Työhönohjaus ja Suoja-Pirtti ry. [Takaisin etusivulle]
						Päivitetty 10.6.2009